Ximene's pulit

Tylsäksi ei käy.

2012-02-19T18:45:00.000+02:00

Luvattoman huonoa blogin päivitystä jälleen, ja sitten kun siihen ryhtyy, ei tiedä mistä aloittaa. Vai tyytyäkö toteamaan ettei juuri mikään ainakaan pulikasvatuksen osalta ole onnistunut, ja talokin meinas palaa tyystin?

Viimeisin kirjoitus lupaili Pilvin ja Mokan pentuetta, mutta toisin kävi. Tyhjää oli täynnä sekin, ja Pilvi vaan käytti tilanteen hyödyksi ja nautti erityiskohtelusta sekä paremmasta gourmeesta kuutisen viikkoa. Melkolailla oli jo taas toivoton olo hetken, ja mietin siirtymistä kaneihin. Ne kai lisääntyvät, halusi tai ei. Mutta koska joskus on leikkiin ryhdytty, ei pidä kai luovuttaa liian helpolla. Ja jos kerran luonnonvalintaa tulee kunnioittaa, niin etsitään niin kauan kuin sellainen yhdistelmä löytyy, että onnistuu. Eli kevään suunnitelmissa astuttaa Dranka, ja tällä kertaa Mokalla. Nyt aikaisempien kokemusten perusteella olisi suostuvainen narttu ja innokas uros. Jospa kysyntä ja tarjonta vastaisi jo vihdoinkin.

Ulpu kävi ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään Lahdessa tammikuulla, huutamassa EVAn edestä. Tuomari ei halunnut koskea siihen, kun se huusi niin että halli raikui. Ko. käytöstähän Ulpulla on ollutkin, ja omalta osaltani olen saanut sitä karsittua aina kun se on meillä ollut. Mutta kun vieras kajoaa sen vapaaseen sieluun, eli ottaa syliin tms., on varuilta huudettava kuin teuraseläin. Ja kehien päällekkäisyyksien vuoksi Heta 'joutui' yllätyshandleriksi, ja sehän pisti Ulpua huutamaan. Onneksi olin itse Kajaanissa tuolloin, sinne asti ihan ei huutokaan kuulunut :))) Kasvateistani Asko oli myös Lahdessa, saaden EH:n. Ja niin se viimeinen sert vielä antaa odotuttaa itseään. Kyllä se sieltä...

Kyllä maalla on mukavaa. Pakkaset jäätivät putkia, sähköt ovat olleet pitkiäkin aikoja myräköiden vuoksi poikki ja lopulta sitten meinasi talo palaa kivijalkaan. 'Tulipalopakkaset' koettiin kirjaimellisesti, ja uunin takaseinä syttyi kovien pakkasten aikaan, kun uunia lämmitettiin päivittäin. Onneksi palo havaittiin heti, eikä talo ollut alkamisen aikaan tyhjänä. Koirat pelastettiin savusta ensimmäisenä navettaan ja sitten ihmiset. Elämme nyt jälleen keskellä remonttia - vastahan vesivahinko ehdittiin kokea ja remontoida.
Keskisuomalainen pikku-uutinen palosta

Nyyti on jostain syystä menettänyt äänensä. Välttämättähän se ei ole mikään huono asia, kummallisen hiljaista nyt onkin. Ehtihän se jo kuusi vuotta huutaakin. Ensin pelkäsin, että johtuukohan käheys jo nisäkasvamista tjtn., koska nehän melko usein lähettävät etäpesäkkeitä keuhkoon. Mutta tavallinen flunssa kyseessä taitaa olla, ja kurkunpää on tulehtunut. Mammaa hoidetaan nyt levolla ja lämmöllä - ja kylläpä se tykkääkin köllöttää vieressä peiton alla.

Villa ja Hipin poika, Toivo ovat käymäsillä myös. Kultaisia elukoita molemmat. Toivo on vaan numeroa isompi kuin olen tottunut, ja en meinaa aina ehtiä väliin kun se on niin ulottuva :)

Teemme siis lumitöitä ja odottelemme kevättä. Aurinkoiset pakkashanget lupaavat jo hyvää, joskin taas viimeiset pari päivää olemme olleet vähällä hukkua lumeen. Elämä soljuu siis seesteisesti ja normaalia arkea pyörittäen. Pentu-uutisista tarkemmin kotisivuilla kun pääsen päivityksissä sinne saakka. Kuvat lienee kertovat parhaiten tunnelmia täältä perukoilta :)

Kaikki meidän pulit rakastavat kuivaa pakkaslunta. Kun alla olevat kuvat otettiin, oli mittarissa -25 astetta, eikä ketään palellut. Päinvastoin, Mokkakin nukkui lumessa :)

'Mummukoira' Nyyti viilentää tunteita hangella...

Jonkun tupee aurauspenkalla... ei, vaan Mokka päiväunilla.

Kotitiellä revittelyä, ja mummukoira on etualalla katollaan.

Maailman parhaat pihavahdit. Peetu ja Nyyti ovat vastassa riihen nurkalla. Ja siitä ei passaa juuri pidemmälle tullakaan :)

Pakkastelujen jälkeen Peetu-pappa retkotta bulgarialaisen lampaan päällä :)

Saimme muutaman aivan mahtavan kuvan Ulpusta, jotka on Katin isä kuvannut. Kiitos! Siinä on sellainen takkutukka, etten ole ennen nähnyt. Ulpu pamahti täyteen takkuun jo 8 kk iässä ja käsityötä on piisannut. Turkki on karheaa kuin patasieni, eikä pehmeää pohjavillaa ole juuri lainkaan. Tämä on niitä yksilöitä, kelle voisi tehdä terää lyhyeksi ajelu jo pentuvaiheessa ja kasvattelisi kakkoskarvan kokonaan alusta. Annetaan ajan kulua, ja pikku-Ulpun kasvaa rauhassa. Siinä ohessa on sitten hyvää aikaa opetella myös käytöstapoja.

Dranka pönöttää, ettei vaan vahingossakaan tukka lumeennu.

Mokka Metsäneläin.

Toivo lämmittelee takan loimotuksessa. Tämä onkin ainut kerta, kun tämä koira on vuoden aikana ollut meillä paikallaan :)

Ja onhan siellä sohvalla toki vielä yksi, ja se on meidän Pekka. <3

Uusi vuosi, vanhat kujeet...

2012-01-07T14:01:00.000+02:00

Vuosi vaihtui lähes lumettomissa tunnelmissa Keski-Suomessa. Pieniä paukkeita kuului sieltä täältä, mutta pulithan eivät niistä ole moksiskaan. Ulla ja Usva tulivat meille kaupungin ilotulituksilta turvaan vuoden vaihteeksi, Usvalle kun ne iän myötä ovat enemmän ja enemmän myrkkyä. Meillä Usva oli kuitenkin suht rauhallinen.

Pekka on ollut viikon kurinpalautuksessa, suhteestaan Peetuun. Peetu-papan kun ei ole tarvinnut tähän ikään mennessä asemastaan kotona koskaan tapella, pidän huolen ettei tarvitse nytkään. Jostain syystä kuitenkin Pekka alkoi ennen joulua haastamaan tosissaan vaaria, ja pieniltä taisteluvaurioiltakaan ei Peetu säästynyt. Vaikka sillä henkinen yliote vielä muihin meidän uroksiin onkin, ei se tappelun tullen enää fyysisesti pärjää nuoremmilleen, ja joudun sitten puuttumaan nujakoihin itsekin. Välipäivinä sitten Peetu jo kulki hetken kolmella jalallakin, jolloin päätin että Pekalle tulee 'häätö' ja kohtelu viileni hetkeksi. Nukuttuhan ei juuri sinä aikana kun Pekka ei saanut olla sängyssä tai makuuhuoneessa, kun se huusi vuorokaudet ympäriinsä porttien takana. Viikon jälkeen palautettiin Pekka takaisin laumaan, ja toistaiseksi se on ollut nyt hyvin nöyrä.

Pilvi astutettiin Mokalla joulukuun alussa. Astutus ei mennyt taaskaan kuten oppikirjassa, ja melkoisen haastavaakin se oli. Ainakin omat polvet olivat kovilla. Ei meinaa nyt kysyntä ja tarjonta meillä kohdata; tällä kertaa Mokalla oli intoa, halua ja taitoakin, mutta Pilvi ei häävin innokas sitten loppuviimein ollutkaan.. 24 vrk astutuksesta ultrattiin, ja tyhjää oli täynnä. Kuitenkin aika vahvoja tiineyden merkkejä on, joten lääkäri oli uusintaultrauksen kannalla, ja katsotaan vielä viikon päästä uudestaan. Jos sittenkin vielä tyhjältä näyttää, en enää tiedä, mitä seuraavaksi...

Ulpulle annoin ensiapua takkutukkaan myös, paremmin pidetään talkoita tulevalla viikolla. Ulpuhan paukahti umpipahnaan jo 7-8 kk iässä, jolloin jo auoin sitä ensimmäistä kertaa perusteellisesti ja sama tahti on jatkunut. 1-vuotissynttäreitähän Ulpu juhli tällä viikolla, ja turkki tuntuu nyöriiintymisen osalta olevan ainakin puoli vuotta etuajassa. Ulpu-pienellä kokoa ei mitenkään hurjasti ole, mutta jalkoja siitäkin edestä. Pikkuinen, hentonen ja lyhythän se on, mutta näiden aikaisempien rotjakkeiden jälkeen tuntuu käteen hyvin eri tyyppiseltä. Ulpu ja Asko on menossa Lahteen perinteiseen tammikuiseen ryhmänäyttelyyn Ninnun ja omien perheidensä kanssa. Itse en valitettavasti pääse edes kannustusjoukkoihin, Kajaanin kv-näyttelyn osuessa samalle viikonlopulle.

Parasta kaikessa on kuitenkin -10 pakkasta ja lumi. Pulit pysyvät puhtaina ja kuivina, ja viihtyvät pihallakin pitkiä aikoja. Vain papan jalkoja vähän paleltaa, ja se jonottaa ensimmäisenä aina sisälle...

Dranka ja Peetu

Joulun kirkkain tähti

2011-12-19T19:12:00.001+02:00

Csinos Von Thüringen, Csini, on nukutettu ikiuneen tänään 19.12., ärhäkästi levinneiden kasvainten vuoksi.
Csini olisi täyttänyt seuraavaksi 9-vuotta, ja sai onneksi lähteä 'saappaat jalassa'. Vielä hetki sitten mummukoira oli niin hyvässä vedossa, että Salla suunnitteli veteraanikehiäkin... Mutta niin vain lähdön aika tulikin näin pian. Elämä jatkuu Csinin lapsissa ja lastenlapsissa...

Pilvin johtajakoira on poissa... Tänä jouluna taivaalla loistaa yksi erityisen kirkas tähti. Koittakaahan te jäljelle jääneet järjestellä lauma uudelleen, ilman suurempaa draamaa :)

Csini vappuna meillä.

Ensilumi

2011-11-29T11:51:00.001+02:00

Vihdoin saatiin lunta, tosin tarttiko sen sitten kaikki mennä sähkölangoille? :) Parina päivänä lunta on satanut sen verran että on jo lumitöihinkin päästy. Ja ilman sähköjä oltu harvase ilta ja yö. Pulejahan se ei haittaa, kun on tukkaa lämmikkeenä ja ainahan voi lumisena käpertyä sohvalle lämmittelemään.
Juuri nyt tuntuu elämä auvoiselta pulien kanssa. Kuivaa lunta paljon, ja itsekin nuo nauttivat lumileikeistä. Pekka ei selvästikään muista talvesta mitään, ja liitää pysähtymättä pihalla lumi pöllyten. Äitikoira taas laskee mäkeä selällään ja ottaa lumikylpyjä. Parhautta...

Maisemat ovat kuin postikorteista.

Pilvi on tullut taas leirille. Keväällä oli läskileiri, nyt on sitten hieman toisenlainen leiri kyseessä. Pilvi tuli riiu'ulle perheen perustamisaikeissa, tapaamaan Mokkaa. Saavat olla nyt yhdessä koko juoksun ajan, eli ollaan vasta neljännessä juoksupäivässä. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ( tällä tuurilla?? ), on mustia pulin pentuja odotettavissa syntyväksi helmikuun alkupuolella.
Pilvi asuu Sallan kanssa Jyväskylän keskustassa, ja Mokka meillä. Pilvi on oma kasvattini Nyttyrän pentueesta, Mokka puolestaan tuotu Unkarista. Molemmat vanhemmat siis nähtävillä mahdollisen pentueen kanssa, sekä reilusti Pilvin lähisukua :)
Molemmat vanhemmat ovat terveitä lonkiltaan sekä silmiltään. Pilvi täyttää PEVISA-määräysten lisäksi Unkarinpaimenkoirat ry:n laatiman pulin jalostuksen tavoiteohjelman suositukset. Mokalta puuttuu vielä toinen näyttelytulos avoimesta luokasta, mutta eiköhän sekin saada vielä hommattua talven aikana. Mokka on luonnetestattu tuloksella +10. Pistemäärä kertoo omaa kieltään sen luonteesta, ja ainakin sen, että hermoissa olisi parantamisen varaa. Mokka on silti suunnattoman helppo kotikoira, jonka vahvin vietti on eloonjäämisvietti. Se käyttäytyy kuten hyvässä kesyyntymisvaiheessa oleva metsäneläin. Viimeisen vuoden aikana Mokan luonne on petraantunut merkittävästi ja siitä on tullut jopa yltiö-sosiaalinen ja reipas. Pilviä ei taas purista eikä ahdista mikään. Se on aktiivinen ja reipas kuin äitinsä, ja ääni kantaa kilometrien päähän. Ja viiltää tajuntaan kuin sirkkeli...

Pilvi pihavahti.

Ja vielä 'perhekuva'. Mokka tykkää vähän ronskimmista tytöstä. Eli Mokka vasemmalla ja nuorikko oikealla...

Tee työtä jolla on tarkoitus

2011-11-06T21:45:00.002+02:00

Onneksi taloudessa on vain yksi Pekka. Pekka tonkii, kaivaa, pyörii, syö ja koskee ihan kaikkeen. Ja koko ajan. Se syö kaiken löytämänsä, ja pyörii mädissä sienissä. Likakaivojen tyhjennykseen se osallistui myös, ja löytää vuosikymmenten vanhat kalojen perskat. Sitä saisi olla pesemässä koko ajan. Itse pesu on jo urheilusuoritus, jossa sykkeet nousee kaikilla. Puoli taloa on märkä ja lisäksi meinaa mennä mielenterveys. Pahahan se ei ole, mutta periaatteesta vain haluaa laittaa hanttiin pestessä. Käsiä on siis kolme-neljä liian vähän... Kun sitten kaiken jälkeen koira on suht kuiva ja puhtaalle tuoksuva, se taatusti pääsee livahtamaan taas johonkin ketun jätökseen... ja eikun aloita alusta. Jos en kaavailisi sitä kymmenen vuoden suunnitteluperiodilla näyttelyihin, olisin ajellut sen jo millin sängelle, ihan vain helpottaakseni kaikkien elämää :)

Drankan pentueesta ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Yhtään elävää pentusta ei syntynyt, ja nyt on sitten mietintämyssy syvällä korvilla tulevaisuuden suhteen. Mietin, yritänkö vielä kerran? Vaihdanko urosta? Onko mieltä edes yrittää, kun selvästikään tiinehtyminen ei ole helppoa? Joka tapauksessa suunnitelmia jouduin muuttamaan sen verran, että Pilvi astutetaan nyt sitten jo seuraavasta juoksusta - joka on ihan tuloillaan... Syystä että, en missään olosuhteissa enkä koskaan, halua kahta pentuetta yhtä aikaa. Siihen ei vaan ole yksinkertaisesti aikaa eikä mahdollisuuksia, eikä siinä olisi mitään mieltäkään. Niinpä Pilvin vuoro on nyt, ja näin saan lisää mietintäaikaa Drankalle....

Viime viikko oli taas matalaliitoa töiden suhteen, ja niinpä olin kotona vain täydellisen pimeyden aikaan. Puoliakaan mitä haluaisin tehdä, en ehdi, kun vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Nyt kun käärmeet ovat toivottavasti ainakin jo horteessa, tai jos niitä on, ainakin ovat jähmeempiä kuin kesällä - pääsemme nauttimaan metsälenkeistä vielä ennen lumia. Kesällähän pysyteltiin vain teillä ja pihoilla, kun pihapiiristä löytyi useitakin käärmeenpesiä.

Peetu ei ole enää niin sukkela jaloistaan metsässä, ja tahtoo jäädä risuihin ja kaatuneisiin puunrunkoihin jumiin. Jonkin verran heikentynyt näkökin tekee tepposiaan, ja se mieluusti jää jalkoihini metsässä pyörimään. Ja pidempien vaellusten jälkeen, ja levättyään, on liikkeelle lähtö selvästi kankeaa. Mutta niin kauan kun se lähtee mukaan sellaisella tohinalla kuin se vielä lähtee, saa toki lähteä...

Siinä se on mun elämäni koira - koko komeudessaan. Kukkulan Kuningas perämetsässä.

Kyllä täällä peruslaiska ihminen pääsee niin pienellä vaivalla, kun pulit liikuttavat itse itseään. Kairaa kun on melkein silmän kantamattomiin nyt, kun puissa ei ole lehtiä. Näiltä reissuilta tosin tulee suht kivasti roskaa ja sammalta sisälle, mutta sieltähän ne on sitten kätevästi imuroitavissa. Ja kun en pidä haravoinnistakaan, käy sekin kätevästi laskemalla pulit ulos... ja sitten voi lehdet imuroida sisältä :)

Mokka saa itseluottamusta hurjin harppauksin. Mitä enemmän Mokka alkaa luottamaan itseensä, sitä vähemmän Peetukin kiinnittää siihen enää huomiota. Mokkahan on ollut Peetun vinkulelu, mitä on kiva huudattaa ohimennen, olematta kuitenkaan mitenkään paha. Oli ikuistamisen paikka, kun Mokka ja Pekka olivat yhtä aikaa samalla kivellä :D

Etualalla Peetu, pysyttelee aika lähellä minua. Pyörremyrsky Peetun edessä on Dranka. Tarkalleen en tiedä, mitä se touhuaa ... Pojat, Mokka ja Pekka, painelee jo omia polkujaan.

Aika kivat maisemat ihan melkein kotipihassa. Taustalla näkyy navetan harjaa...
Pekka se löytää ne korkeimmat huiput aina. Mokalla ei riitä älli kertomaan, miten pääsisi myös. Pekan kanssa saa vaan olla aivan sydän syrjällään korkeilla paikoilla, sehän kun voi hypätä vaikka pystysuorasta seinämästä alas. Kauhulla muistelen viime talvea, kun aurauskinokset olivat niin korkeat, että se pääsi navetan katolla lumikinoksen päältä. Ja siellä sitten keikaili navetan harjalla...

Mokalla alkaa olla jo ihan kiva tukka. Vielä etuosan karva on jonkin verran lyhempää, ja eron huomaa. Onhan siinä noin puolen vuoden viive... :) Mutta ei häiritse ihan niin pahoin enää silmään. Kun nyt saisin aikaiseksi harjoitella hieman hihnassa kulkua, saataisiin Mokka näytelmiin ensi kevään ja kesän aikana.

Ja lopuksi pappa haluaa traktorin kyytiin. Ilme on kuin vuotisella kakaralla :)

Syksyä...

2011-10-29T19:19:00.003+03:00

Viljaperän syksyyn ovat kuuluneet loputon määrä märkiä tassuja sekä pentujen odotusta. Tätä kirjoittaessa on Drankan laskettu aika käsillä. Nyt jo on tiedossa, ettei pentulaatikkoon ruuhkaa tule, sen verran on massu pieni. Luvattoman laiskaa on bloggaaminen edelleen, joko siitä syystä ettei ole tapahtunut mitään mainittavaa, tai sitten en muuten vain ole ehtinyt. Syksy, ja alati jatkuva pimeys syövät vähätkin innostuksen rippeet, ja kun ainut valoisa aika vuorokaudesta menee töissä, jää kotona hommiksi vain ulkoilut pimeässä.

Ensimmäinen Ximene's muotovalio käytiin kuitenkin kipaisemassa syyskuulla Hyvinkäältä, kun Pilvi oli täyttänyt kaksi vuotta. Ihan varoittamatta, puskista jouduin / pääsin Pilvin kanssa kehään, Sallalla kun joskus liiankin suora selkä ei antanut periksi tällä reissulla. Seuraavaksi Pilvillä on ohjelmassa mahdollisesti pentuja... Ja jotta ei liian helpoksi asiat menisi, on uroskuvio mennyt taas maaliviivoilla aivan alkutekijöihinsä. Uros on ollut jo pidempään päätettynä, mutta vedän sen tässä vaiheessa nyt takaisin, enkä uskalla linjata pienestikään. Toinen vaihtoehto on jo kiikarissa ja siitä sitten enemmän, kunhan olen livenä käynyt herraa katsomassa...

Meillä syksy toi tullessaan keittiöremontin, syystä että putki tihkutti keittiön seinässä vettä... Onneksi on vanha ja hengittävä alapohjastaan avoin talo, jäi kuivatteluaika lyhyeksi ja olemme jo päässeet keittiöevakosta takaisin. Muuten Viljaperän syys on mennyt suht perinteisesti. Kuraisia tassuja ja sadetta on riittänyt. Pekka-poika se kadotti jaloistaan kaikki narut, ihan puhtaasti kurakelien vuoksi. En reagoinut riittävän nopeasti öljykylvyillä... ja hiekkakura katkoi narut. Eli niitä nyt takaisin odotellessa...

Huono kuva, mutta ajatus näkyy... Ruminta ikinä! Mutta kaipa ne joskus takaisin kasvaa. Ja Pekalla on kepeä olo, vauhti eikun kiihtyy vaan noilla kiitojaloilla.

Jostain syystä tänä syksynä värit ovat luonnossa olleet poikkeuksellisen kauniita. Vaikka kuraa riittää, pihapiiri on näyttänyt kauniilta... Ja Pekkahan ui niin pitkään kuin lampi on jäässä :) Syysfiiliksiä kuvin alla.

No, kuvat ehkä ovat parin viikon takaa. Nyt on jo puut tyhjiä ja odotan lunta... ihme kyllä, en saanut lumitöistä vissiin tarpeeksi viime talvena :P Valoisuutta se ainakin toisi tännekin mäelle....

Peetun uusi tukka

2011-09-24T17:29:00.002+03:00

Viimeiset pari vuotta olen harkinnut, ja aina luopunut aikeista, leikata Peetun turkkia lyhemmäksi. Sitten kuitenkin aina siirtänyt ja siirtänyt aietta, koska niin hienohan se on pitkissä helmoissaan. Pari lämmintä kesää on ollut jo melkoisen kuumia ikääntyvälle äijälle, ja pariin otteeseen kesälläkin jo olin sakset kädessä :) Nyt sitten tuli syys ja jatkuvat sateet. Peetu on ollut märkä yli kuukauden, kun ei ehdi ulkoilujen välissä kuivua juurikaan. Helmoissa on jatkuvasti painavat hiekkapampulat... Ja kun näyttelyt on näytelty, lähti helmat nyt sitten viimein.

Vielä sentään rodun tunnistaa. Mutta nyt pysyy helmat kuivana, ja suihkutellaan vaan tassuja :) Parturoinnin jälkeen kun lähestyin Peetua kameran kanssa, se irvisteli ja murisi mulle. Nyt pienen sopeutumisajan jälkeen on varsin sinut jo uuden syystukan kanssa. Ja menee vikkelästi umpimetsässäkin. Johan tuo ehti helmojaan jokusen vuoden perässään vedellä...

Nyyti sen sijaan kasvattaa vaan tukkaa, eikä ainakaan vielä sitä leikellä. Jos joku vielä innostuisi sitä vanhoilla päivillään viemään Siperiaan näyttelyyn parin cacibin perään ;)
Meillä pyörii pihassa kettuja ja hirviä. Nyytillä on vastuullinen ja aikaavievä homma merkata jokainen metsäneläimen jätös yksitellen. Rouva hoitaa sen tyylillä, koipea nostaen. Välillä on pakko koittaa, onko sille jossain välissä kasvanu urosten vehkeet, kun se saa merkit nousemaan yhtä korkealle kuin jätkät.

Pentuaikeita

2011-09-10T20:47:00.001+03:00

Syksyn pentuesuunnitelmia on siirretty käytännön tasolle :) Svante syyslomaili meillä elo-syyskuun vaihteessa perheenperustamisaikeissa, ja Drankahan oli varsin ihastunut ajatuksesta.
Jos kaikki menee kuten suunniteltiin, pentusia olisi tulossa lokakuun viimeisellä viikolla. Nyt vaan odotellaan, ja toivotaan että kelit ovat suotuisat ja siemenet lähtevät itämään.
Svante oli kyllä mahdottoman huokea vieras. Eihän siitä olisi malttanut luopua lainkaan...

Drankahan on olevinaan niiiiin raskaana jo nyt :) Jonkinlaista poissaolemattomuutta sillä on, tuijottelee seinille ja huokailee. Ruokakaan ei oikein maistu ja tänään on ollut vähän huonoa oloakin.... Mutta koska pessimisti ei pety koskaan, uskottelen että se on kuitenkin vaan joko tylsistynyt muutoin tai valeraskaana. Sitten onkin iloinen ylläri, jos pentusia tuleekin :)

Hyvin pitkälti riippuu Drankan tilanteesta se, astutetaanko Pilvi jo tämän syksyn juoksusta, vai vasta keväällä. Joka tapauksessa seuraava pentuesuunnitelma makaa Pilvin harteilla, ja uroskin on jo päätetty. Pilvihän kävi terveystutkimuksissa hiljattain ja ilahdutti kovasti tuloksillaan: silmät terveet ja lonkat A! Myös suunnitellulla isäkoiralla on terveys priimaa, silmiltä ja lonkilta. Ja muutoinkin uros on jo hyvään ikään ehtinyt, perusterve ja temperamentikas puliherra.

Vielä on Toivoa jäljellä... ja muita kesäleiriläisiä.

2011-09-10T20:27:00.001+03:00

'Kesäleiriläisiä' on meillä ollut pitkin kesää. Enimmäkseen Nyytin lapsia, kukin vuorollaan. Kevään aloitti Raipe ja Pilvi. Sitten olikin Asko-rakas vuorossa, ja viimein myös Elmo. Elmotinhan ei olekaan ollut meillä luovutusiän jälkeen, mutta niinhän tuo asettui taloksi kuten kaikki muutkin sisaruksensa.
Elmo tallentui varsin edukseen kameraan. Minä tykkäsin kyllä mahdottomasti tästäkin jätkästä. Pikkusen jurrikka, jolle ihan kaikki ei ole itsestäänselvää. Mutta niin ÄIJÄ. Rakastettava elukka!
Nyyti muuten pesi ja puleerasi Elmonkin ensitapaamisella; tarkasti korvat ja silmät, ja nuhisteli tarkasti missä on poika kuljeksinut nämä vuodet :)

Nyt meillä on Villa ja Toivo. Kerrankin on tarpeeksi Toivoa :) Toivohan on se Hipin lapsi joka asuu Villan kaverina, paikkaamassa isänsä jättämää tyhjää paikkaa Teijan ja Jaakon luona. No, ei varmaan sydämessä ikinä onnistu Hippiä korvaamaan mutta kyllähän tuo aika vallaton pakkaus on. Pari kertaa isänsä kokoinen kylläkin :)) Paljon pojassa on Hippiä; pää erityisesti. Ja tottakai valkoinen rusetti <3 Topilla on myös aikas kova ääni, ja kiitettävästi käyttää sitä. Mahdottoman kiltti kuitenkin, vaikka vauhtia piisaa, ei piiruakaan pahuutta. Villa antaa välillä isomman kädestä Toivolle kun vauhti kiihtyy liiaksi. Jopa Pekkakin tuntuu jo rauhalliselta tuon rinnalla...

Blogin herättelyä..

2011-09-10T19:09:00.003+03:00

Katselin vanhaa blogia, ja melkoisen hämmentävää oli huomata että viimeiset kirjoitukset ovat helmikuulta, kun pakkanen paukkui nurkissa. Vanha blogin pohja itsessään oli jo aikansa elänyt, ja muokkausmahdollisuudet olivat rajalliset. Jotta koko touhu virkistyisi, lähdetään nyt puhtaalta pöydältä ja maalaisteemasta, uudella innolla :)

On kai järjetöntä palata talveen, ja miettiä mitä kaikkea sen jälkeen on tapahtunut. Olemme eläneet elämämme kesän, kesän maalla. Kukapa siitä ei olisi pitänyt. Pulit eniten, tottakai. Edelleen blogi täyttynee pulimaisista kuvista ja elämästä, mutta jotain muutakin saattaa mahtua joukkoon maalaiselämästä.